lauantai, 13. marraskuuta 2010
loeke, 15:49h
Eilen illalla olin kahden kaverin kanss Cafe Zebranossa noin 10 minuutin kävelymatkan päässä minun luota. JaeEun ja Saeko asuvat opiskelija-asuntolassa jonkinmoisen matkan päässä ja olivat ihan vaikuttuneita siitä, miten paljon kuppiloita ja mestoja mun lähellä on. Olen samaa mieltä, jee!!
Suklaakakku+chai latte 4,40 euroa. Rakastan kahvijuomia, mutta eipä sitä valitettavasti kannata liikaa hörppiä. Vietin eilen päivällä ikuisuuden teekaupassa ja haaveilin irtoteestä ja kaikista suloisista teepurkeista mitä siellä kaupassa oli... mutta joskus itsekuri tehoaa ja totesin käyttäväni 40 sentin pussiteepaketin ensin loppuun.
Tulin joskus 23 jälkeen himaan ja lähdin myöhemmin, ehkä klo 01 Lisan ja sen kavereiden kanssa yhdelle klubille tässä suht lähellä, about:blank Ostkreuzilla... sinne maksoi 8 euroa sisään ja meno oli olemattoman hiljaista ja valitettavan huonoa elektroa.... :/ muuten oli kyllä kivaa ja sainpahan taas hölötettyä saksaa.
Tänään ei toistaiseksi mitään erikoista, suunnitelmia on aina enemmän kuin aikaa toteuttaa niitä ja saavutukseni ovat tähän mennessä puoliksi siivottu huone, kaupassa käynti ja marjapiirakan leipominen. Ehkä leipominen on jo saavutus. :)
Meillä on täään "international Küche" osa 2 eli porukalla olisi tarkoitus kokata, (tätä suunniteltiin eilen yli puoli tuntia..) korealaista ja japanilaista nuudelia, salaattia, mun marjapiirakkaa ja pari henkilöä jätti yllätyksen varaan mitä tuovat. Juhuu.
Mulla on monenlaisia mietteitä vaihtoajasta, vaihtoon lähtemisestä ja sen suunnittelusta... Valitin varmaan eilen kielitaitoani ja sanoisin, että vaikka puhun jostain minulle tuntemattomasta syystä ranskalaisella aksentilla enkä ymmärrä luentojani, niin pystyn ongelmitta lukemaan, puhumaan ja ymmärtämään arkipäiväisempiä keskusteluja... ehkä Max Weberin postulaatti ja kyselylomakkeen suunnittelu eivät ole parhaita asioita käydä läpi saksaksi.
Ja kuten eräs ystävä sanoi, jos ei muuta niin puhevarmuus kasvaa. Ja ilmaisukyky muutenkin: sitä kummasti huomaa vispaavansa käsillä kavereiden kanssa paljon enemmän kuin Suomessa. Vaikka meidän puhuma "erasmus saksa", kuten sitä nimitämme, on hiukan ilmaisu - ja sanastoköyhää toisinaan, niin täytyy sanoa, etten koskaan ole nauranut niin paljon kuin täällä.
Ja muutenkin, minusta on helppoa olla Saksassa. Tänne ei ole vaikeaa sopeutua, eikä minulla asunnon saamista lukuunottamatta ole oikeastaan ollut mitään vaikeuksia täällä. Silti tuntuu, että "joutuu" pärjäämään ihan eri tavalla yksin ja tekemään joitain ratkaisuja, kuin jos olisi Suomessa himassa. Ehkä kahtena ensimmäisenä kuukautena kaipasin välillä mahdollisuutta mennä vanhempien luokse "kotiin" rentoutumaan, mutta minusta täällä aikuistuu. En tiedä millä tavoin, mutta katsotaan huomaatteko mitään eroa kun tulen takaisin. :) No, ei ole mitenkään pahasta saada lisää itsevarmuutta.
Ja miten sattumankauppaa oikeastaan olen Berliinissä!! Halusin aina lähteä lukuvuodeksi vaihtoon, mutta nyt olen oikein tyytyväinen siihen, että olen vain yhden semesterin.
Haikeaa on, että lähes kaikki kaverit ovat koko lukuvuoden. Kuitenkin, silloin kun mulla oli koti-ikävä periodi, niin olin salaa iloinen "Jesh olen vain yhden lukukauden".
Sanoisin, että tulen täältä kaipaamaan enemmän asioita, kuin mitä silloin tällöin kaipaan Suomesta, mutta ne asiat Suomessa ovat isompia ja tärkeämpiä (ystävät vs. halvat vapaa-ajanvietto mahdollisuudet).
Ja toisaalta, puolen vuoden aikana ehtii saada sellaisen kipinän, että haluan vielä jossain vaiheessa asua ulkomailla... Senkin vuoksi puoli vuotta on ihan sopiva aloitusaika. :)
Vielä yksi "ero", mitä olen sen luentojen jälkeen tapahtuvan koputuksen lisäksi ihmetellyt. Kaupassa, kun saan vaihtorahaa, ojennan käteni tuttuun tapaan myyjälle, joka kippaakin kolikot mun käden viereen siihen tiskille, josta mun pitää aina hämmentyneenä poimia ne lompakkoon. Täällä on tiskeillä sellainen "syvennys" mihin ne vaihtorahat viskataan. :) Vai liekö syynä joku lintuinfluenssan välttäminen..
Suklaakakku+chai latte 4,40 euroa. Rakastan kahvijuomia, mutta eipä sitä valitettavasti kannata liikaa hörppiä. Vietin eilen päivällä ikuisuuden teekaupassa ja haaveilin irtoteestä ja kaikista suloisista teepurkeista mitä siellä kaupassa oli... mutta joskus itsekuri tehoaa ja totesin käyttäväni 40 sentin pussiteepaketin ensin loppuun.
Tulin joskus 23 jälkeen himaan ja lähdin myöhemmin, ehkä klo 01 Lisan ja sen kavereiden kanssa yhdelle klubille tässä suht lähellä, about:blank Ostkreuzilla... sinne maksoi 8 euroa sisään ja meno oli olemattoman hiljaista ja valitettavan huonoa elektroa.... :/ muuten oli kyllä kivaa ja sainpahan taas hölötettyä saksaa.
Tänään ei toistaiseksi mitään erikoista, suunnitelmia on aina enemmän kuin aikaa toteuttaa niitä ja saavutukseni ovat tähän mennessä puoliksi siivottu huone, kaupassa käynti ja marjapiirakan leipominen. Ehkä leipominen on jo saavutus. :)
Meillä on täään "international Küche" osa 2 eli porukalla olisi tarkoitus kokata, (tätä suunniteltiin eilen yli puoli tuntia..) korealaista ja japanilaista nuudelia, salaattia, mun marjapiirakkaa ja pari henkilöä jätti yllätyksen varaan mitä tuovat. Juhuu.
Mulla on monenlaisia mietteitä vaihtoajasta, vaihtoon lähtemisestä ja sen suunnittelusta... Valitin varmaan eilen kielitaitoani ja sanoisin, että vaikka puhun jostain minulle tuntemattomasta syystä ranskalaisella aksentilla enkä ymmärrä luentojani, niin pystyn ongelmitta lukemaan, puhumaan ja ymmärtämään arkipäiväisempiä keskusteluja... ehkä Max Weberin postulaatti ja kyselylomakkeen suunnittelu eivät ole parhaita asioita käydä läpi saksaksi.
Ja kuten eräs ystävä sanoi, jos ei muuta niin puhevarmuus kasvaa. Ja ilmaisukyky muutenkin: sitä kummasti huomaa vispaavansa käsillä kavereiden kanssa paljon enemmän kuin Suomessa. Vaikka meidän puhuma "erasmus saksa", kuten sitä nimitämme, on hiukan ilmaisu - ja sanastoköyhää toisinaan, niin täytyy sanoa, etten koskaan ole nauranut niin paljon kuin täällä.
Ja muutenkin, minusta on helppoa olla Saksassa. Tänne ei ole vaikeaa sopeutua, eikä minulla asunnon saamista lukuunottamatta ole oikeastaan ollut mitään vaikeuksia täällä. Silti tuntuu, että "joutuu" pärjäämään ihan eri tavalla yksin ja tekemään joitain ratkaisuja, kuin jos olisi Suomessa himassa. Ehkä kahtena ensimmäisenä kuukautena kaipasin välillä mahdollisuutta mennä vanhempien luokse "kotiin" rentoutumaan, mutta minusta täällä aikuistuu. En tiedä millä tavoin, mutta katsotaan huomaatteko mitään eroa kun tulen takaisin. :) No, ei ole mitenkään pahasta saada lisää itsevarmuutta.
Ja miten sattumankauppaa oikeastaan olen Berliinissä!! Halusin aina lähteä lukuvuodeksi vaihtoon, mutta nyt olen oikein tyytyväinen siihen, että olen vain yhden semesterin.
Haikeaa on, että lähes kaikki kaverit ovat koko lukuvuoden. Kuitenkin, silloin kun mulla oli koti-ikävä periodi, niin olin salaa iloinen "Jesh olen vain yhden lukukauden".
Sanoisin, että tulen täältä kaipaamaan enemmän asioita, kuin mitä silloin tällöin kaipaan Suomesta, mutta ne asiat Suomessa ovat isompia ja tärkeämpiä (ystävät vs. halvat vapaa-ajanvietto mahdollisuudet).
Ja toisaalta, puolen vuoden aikana ehtii saada sellaisen kipinän, että haluan vielä jossain vaiheessa asua ulkomailla... Senkin vuoksi puoli vuotta on ihan sopiva aloitusaika. :)
Vielä yksi "ero", mitä olen sen luentojen jälkeen tapahtuvan koputuksen lisäksi ihmetellyt. Kaupassa, kun saan vaihtorahaa, ojennan käteni tuttuun tapaan myyjälle, joka kippaakin kolikot mun käden viereen siihen tiskille, josta mun pitää aina hämmentyneenä poimia ne lompakkoon. Täällä on tiskeillä sellainen "syvennys" mihin ne vaihtorahat viskataan. :) Vai liekö syynä joku lintuinfluenssan välttäminen..
... comment
