perjantai, 12. marraskuuta 2010
loeke, 20:44h
Tänään oli ihan mahtipäivä eilisen "olen pieni ja surkea maanmatonen ja poikkeuksellisen kökkö sellainen" - fiiliksen jälkeen. Olin aamulla lenkillä, mistä ehkä tulikin niin hyvät kiksit ja himassa tein jonkun aikaa koulujuttuja (ei liian kauaa) ja sit pyörin täällä lähistöllä. Ihana marraskuun päivä, tuuli kovasti mutta oli niin lämmin... Noniin, ei liikaa säästä, tai kuulostaa tylsältä.
Joka ikisellä kävelyllä tai lenkillä täällä näen uusia kahviloita ja ravintoloita ja pikkukauppoja, joissa tahdon käydä... aika ja budjetti ei vaan riitä niin runsaaseen nautiskeluun. :p Löysin tänään muun muassa ihanan keittiökaupan ja pari muksutavarakauppaa, joista löytäisin aina siskontytöille jotain söpöä. Ostin itselleni kirjan, olen suunnitellut sitä tässä kaksi kuukautta. :)
Piti lähteä kaverin kanssa oopperaan, mutta siellä menikin tänään joku eri esitys, joten treffaamme kahdeksalta ja menemme kahville/yksille.
Siis aika rento perjantai tähän asti.
Mun on monesti ollut mielessä, että pitäisi jakaa kaikkia hupsuja eroja Suomen ja Saksassa opiskelun välillä, nyt muistan kerrankin... Ensinnäkin, kun luento päättyy niin Suomessa ihmiset on siinä vaiheessa jo ovella tai pakkailee äänekkäästi ja valuu sitten ulos salista, mutta täällä luennon päätteeksi taputetaan. Eikä taputeta perinteisesti, vaan nyrkillä pitää koputtaa pöytään. Olin ekan kerran vähän hölmistynyt, ja minusta se on edelleen hassua. Siis koputtaminen, ei luennosta kiittäminen.
Opiskelusta tuli mieleeni, luin aamulla siinä opiskelun lomassa sähköpostiin tullutta rapsaa valtsikkalaisten palaute-ehdotuksista ja kommenteista HY:ssa opiskeluun ja tuli ihanan masentunut olo, että kylläpäs kuulostaa hyviltä tuloksilta. Opetusta liian vähän ja sen taso on niin ja näin, informaatiota opiskelusta ei saa kunnolla, työelämälähtöisyys on teoreettinen toive ja kaikki on vähän heikunkeikun. Yhdyn kyllä moniin väitteisiin, niin sanotusti "klassea" puuttuu.... :)
Esimerkiksi eilen olin saksan keskustelukurssilla ja muutenkin olen vähän hidas aukaisemaan suuni tietyissä tilanteissa, niin multa meni koko keskustelun energia siihen, että totesin muiden puhuvan ja olin ite hiljaa. Sairaan ärsyttävää, mutta Suomessa on niin tottunut vain kuuntelemaan... :O
Hehkutinko jo mun sählyä? Selvisi, että se ei olekaan "sählyä", niinkuin mun sanakirja väitti, vaan sitä lajia pelataan vain Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä jne täällä päin. Katsokaa kuva: http://www.hockey.de/
Jes, mä voisin "tuoda" sen Suomeen! Tosiaan, meidän joukkueessa on 22 jäsentä, puolet naisia ja puolet miehiä ja koska mulla tästä lajista ei ole kokemusta, vaikka selitinkin pelanneeni "unihockeyta" eli sählyä... Verrattuna taas suomen tiukkapipo urheiluun, aaahh, se on niin ihanaa. Kaikilla on hauskaa, pelataan yhdessä, mulle tullaan neuvomaan ja näyttämään kun en siellä kaikuvassa hallissa kuule kunnolla missä mitäkin tehdään.
Jatkan myöhemmin, nyt pitää lähteä sosialisoitumaan.
pusut kaikille ja nauttikaa mun urheiluhypetyksestä :)
Joka ikisellä kävelyllä tai lenkillä täällä näen uusia kahviloita ja ravintoloita ja pikkukauppoja, joissa tahdon käydä... aika ja budjetti ei vaan riitä niin runsaaseen nautiskeluun. :p Löysin tänään muun muassa ihanan keittiökaupan ja pari muksutavarakauppaa, joista löytäisin aina siskontytöille jotain söpöä. Ostin itselleni kirjan, olen suunnitellut sitä tässä kaksi kuukautta. :)
Piti lähteä kaverin kanssa oopperaan, mutta siellä menikin tänään joku eri esitys, joten treffaamme kahdeksalta ja menemme kahville/yksille.
Siis aika rento perjantai tähän asti.
Mun on monesti ollut mielessä, että pitäisi jakaa kaikkia hupsuja eroja Suomen ja Saksassa opiskelun välillä, nyt muistan kerrankin... Ensinnäkin, kun luento päättyy niin Suomessa ihmiset on siinä vaiheessa jo ovella tai pakkailee äänekkäästi ja valuu sitten ulos salista, mutta täällä luennon päätteeksi taputetaan. Eikä taputeta perinteisesti, vaan nyrkillä pitää koputtaa pöytään. Olin ekan kerran vähän hölmistynyt, ja minusta se on edelleen hassua. Siis koputtaminen, ei luennosta kiittäminen.
Opiskelusta tuli mieleeni, luin aamulla siinä opiskelun lomassa sähköpostiin tullutta rapsaa valtsikkalaisten palaute-ehdotuksista ja kommenteista HY:ssa opiskeluun ja tuli ihanan masentunut olo, että kylläpäs kuulostaa hyviltä tuloksilta. Opetusta liian vähän ja sen taso on niin ja näin, informaatiota opiskelusta ei saa kunnolla, työelämälähtöisyys on teoreettinen toive ja kaikki on vähän heikunkeikun. Yhdyn kyllä moniin väitteisiin, niin sanotusti "klassea" puuttuu.... :)
Esimerkiksi eilen olin saksan keskustelukurssilla ja muutenkin olen vähän hidas aukaisemaan suuni tietyissä tilanteissa, niin multa meni koko keskustelun energia siihen, että totesin muiden puhuvan ja olin ite hiljaa. Sairaan ärsyttävää, mutta Suomessa on niin tottunut vain kuuntelemaan... :O
Hehkutinko jo mun sählyä? Selvisi, että se ei olekaan "sählyä", niinkuin mun sanakirja väitti, vaan sitä lajia pelataan vain Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä jne täällä päin. Katsokaa kuva: http://www.hockey.de/
Jes, mä voisin "tuoda" sen Suomeen! Tosiaan, meidän joukkueessa on 22 jäsentä, puolet naisia ja puolet miehiä ja koska mulla tästä lajista ei ole kokemusta, vaikka selitinkin pelanneeni "unihockeyta" eli sählyä... Verrattuna taas suomen tiukkapipo urheiluun, aaahh, se on niin ihanaa. Kaikilla on hauskaa, pelataan yhdessä, mulle tullaan neuvomaan ja näyttämään kun en siellä kaikuvassa hallissa kuule kunnolla missä mitäkin tehdään.
Jatkan myöhemmin, nyt pitää lähteä sosialisoitumaan.
pusut kaikille ja nauttikaa mun urheiluhypetyksestä :)
... comment
