sunnuntai, 26. syyskuuta 2010
loeke, 04:58h
Takana on pitkä ja tapahtumarikas sekä hauska päivä... enemmän sunnuntai- kuin lauantaifiilis, mutta sitä parempi, että voi huomenna vielä nauttia pitkistä aamu-unista ja Mauerparkista Lisan kanssa. <3
Multa katoaa ajatukset. Oli niin mainiot keskustelut parin frendin kanssa, että nauroin vedet silmissä, mutta nyt ei enää sanavalinnat meinaa palautua mieleen... Näin siinä käy; olet illalla väsynyt, mutta kun on luvattu lähteä ulos kavereiden kanssa niin...! Meitä on lopulta kolme ja koko 4,5 tuntia hengataan mun huoneessa ja Amaury ja Nils ystävällisesti toivat hieman viiniä&bisseä mukanaan.
Miesten kanssa käydyt keskustelut on aivan loistavia; kuulin tänään erittäin mukavan asian, jolle tosin nauroimme paljon... Päivän viisaus oli, että "Das Leben geht nur um Frauen". Kuulemma autot, avaruusraketit ja kaikki mahdollinen on keksitty vain naisia varten. Hyvin liikuttavaa, mutta totesin tähän väliin, että naisten ajatusmaailma yleisesti ottaen ei toimi sen mukaan, että jos rakennat avaruusraktetin olet hyvä jätkä.
Osallistuin eilen netissä kiinnostavaan kyselytutkimukseen, missä mitattiin erilaisia asenteita ja pyydettiin arvioimaan, miten eri persoonallisuuskuvaukset sopivat itseeni. Se oli aika hauska ja mun teki mieli kopioida joitain lainauksia, jotka voisin liittää tänne "täysin samaa -täysin eri mieltä" lisäyksillä.
Elämä tuntuu joskus niin helpolta ja joskus niin vaikealta, että tekee kipeää. Luin joskus tenttiä X varten aleksitymiasta, eli "emotional blindness", ja kyseessä on persoonallisuuden piirre, joka forestlen mukaan (saksalainen eko-hakukone, eli "google" mutta joka hausta menee hiukan rahaa sademetsille tms) koskettaa noin 10 % ihmisistä (en voi kyllä uskoa että noin monia, sen kirjan mukaan kyse oli promilleista, nojoo) ja päästäkseni asiaan, ihminen jolla on aleksitymia, ei kykene kuvailemaan tunteitaan/erittelemään kokemuksiaan ilosta/surusta/hämmästyksestä...
En ollut koskaan ennen kuullut tuollaisesta, vaikka psykaa lukemalla oppiikin paljon ennaltatuntemattomia ja häkellyttäviä isoaivokuoren ongelmia, mutta mun mielesstä tuo kuulosti ehkä karuimmalta ikinä. Jos minä en pystyisi kokemaan ja ilmaisemaan tunteita, niin en tiedä, mitä elämään jäisi. :/
Olin tänään junassa Potsdamista Berliiniin, satoi, sukat oli märkinä ja mulla kylmä, kuuntelin musaa ja kirjottelin muistikirjaa ja kaikista "pikku"jutuista huolimatta ne oli sellainen kombi, että oli tosi hyvä fiilis. Kavereiden kanssa oli ollut makee ilta&yö&päivä ja lopuksi iltaakin oli kivaa tekemistä ja niinkuin yleensä käy, niin hauskinta on kun siihen ei ole varautunut. Lisa teki meille kaakaota. <3
Joskus kyllä toivon, että olisi vähän järkeäkin pyörittämään tätä monimutkaista kokonaisuutta, mutta jotenkin sitä aina pyörii eteenpäin.
En tiedä mistä, mutta jokunen tunti sitten päähän pälkähti ajatus, että haluan kuunnella Nightwishiä. Hohhoh, miten pidin siitä bändistä 15- vuotiaana.... :) On muutamia muistoja. "Bless The Child" taisi olla eka kuulemani kappale ja "Sleeping Sun" on sitten yksi kaveri nimeltä Elsa ja "Nemo" liittyy mun siskon hääpäivään... kun ajettiin vanhempien kanssa Lauttasaareen niin se soi autoradiossa joskus 07:00 aamulla, tästä on siis.. Herranjestas, mun sisko on ollut naimisissa 6 vuotta. <3
Ja on muuten tosi kivaa kolmelta sunnuntaiaamuyöllä olla tunteellisella tuulella ja pohtia kaikkia juttuja. Varsinkin kun mun ajatus poukkoilee vielä nopeammin kuin kirjoitus. Menemättä liiallisuuksiin taitaa olla parasta lopettaa ja "korjata" tekstiä hiukan myöhemmin...
Loeke
Multa katoaa ajatukset. Oli niin mainiot keskustelut parin frendin kanssa, että nauroin vedet silmissä, mutta nyt ei enää sanavalinnat meinaa palautua mieleen... Näin siinä käy; olet illalla väsynyt, mutta kun on luvattu lähteä ulos kavereiden kanssa niin...! Meitä on lopulta kolme ja koko 4,5 tuntia hengataan mun huoneessa ja Amaury ja Nils ystävällisesti toivat hieman viiniä&bisseä mukanaan.
Miesten kanssa käydyt keskustelut on aivan loistavia; kuulin tänään erittäin mukavan asian, jolle tosin nauroimme paljon... Päivän viisaus oli, että "Das Leben geht nur um Frauen". Kuulemma autot, avaruusraketit ja kaikki mahdollinen on keksitty vain naisia varten. Hyvin liikuttavaa, mutta totesin tähän väliin, että naisten ajatusmaailma yleisesti ottaen ei toimi sen mukaan, että jos rakennat avaruusraktetin olet hyvä jätkä.
Osallistuin eilen netissä kiinnostavaan kyselytutkimukseen, missä mitattiin erilaisia asenteita ja pyydettiin arvioimaan, miten eri persoonallisuuskuvaukset sopivat itseeni. Se oli aika hauska ja mun teki mieli kopioida joitain lainauksia, jotka voisin liittää tänne "täysin samaa -täysin eri mieltä" lisäyksillä.
Elämä tuntuu joskus niin helpolta ja joskus niin vaikealta, että tekee kipeää. Luin joskus tenttiä X varten aleksitymiasta, eli "emotional blindness", ja kyseessä on persoonallisuuden piirre, joka forestlen mukaan (saksalainen eko-hakukone, eli "google" mutta joka hausta menee hiukan rahaa sademetsille tms) koskettaa noin 10 % ihmisistä (en voi kyllä uskoa että noin monia, sen kirjan mukaan kyse oli promilleista, nojoo) ja päästäkseni asiaan, ihminen jolla on aleksitymia, ei kykene kuvailemaan tunteitaan/erittelemään kokemuksiaan ilosta/surusta/hämmästyksestä...
En ollut koskaan ennen kuullut tuollaisesta, vaikka psykaa lukemalla oppiikin paljon ennaltatuntemattomia ja häkellyttäviä isoaivokuoren ongelmia, mutta mun mielesstä tuo kuulosti ehkä karuimmalta ikinä. Jos minä en pystyisi kokemaan ja ilmaisemaan tunteita, niin en tiedä, mitä elämään jäisi. :/
Olin tänään junassa Potsdamista Berliiniin, satoi, sukat oli märkinä ja mulla kylmä, kuuntelin musaa ja kirjottelin muistikirjaa ja kaikista "pikku"jutuista huolimatta ne oli sellainen kombi, että oli tosi hyvä fiilis. Kavereiden kanssa oli ollut makee ilta&yö&päivä ja lopuksi iltaakin oli kivaa tekemistä ja niinkuin yleensä käy, niin hauskinta on kun siihen ei ole varautunut. Lisa teki meille kaakaota. <3
Joskus kyllä toivon, että olisi vähän järkeäkin pyörittämään tätä monimutkaista kokonaisuutta, mutta jotenkin sitä aina pyörii eteenpäin.
En tiedä mistä, mutta jokunen tunti sitten päähän pälkähti ajatus, että haluan kuunnella Nightwishiä. Hohhoh, miten pidin siitä bändistä 15- vuotiaana.... :) On muutamia muistoja. "Bless The Child" taisi olla eka kuulemani kappale ja "Sleeping Sun" on sitten yksi kaveri nimeltä Elsa ja "Nemo" liittyy mun siskon hääpäivään... kun ajettiin vanhempien kanssa Lauttasaareen niin se soi autoradiossa joskus 07:00 aamulla, tästä on siis.. Herranjestas, mun sisko on ollut naimisissa 6 vuotta. <3
Ja on muuten tosi kivaa kolmelta sunnuntaiaamuyöllä olla tunteellisella tuulella ja pohtia kaikkia juttuja. Varsinkin kun mun ajatus poukkoilee vielä nopeammin kuin kirjoitus. Menemättä liiallisuuksiin taitaa olla parasta lopettaa ja "korjata" tekstiä hiukan myöhemmin...
Loeke
... comment
