perjantai, 10. syyskuuta 2010
loeke, 19:31h
Aurinko paistaa, juon teetä ja kuuntelen Caribouta, Herman Dunea, LCD Soundsystemsia, Editorsia ym, jotka ovat tänään Flughafen Tempelhofilla esiintymässä... Kyseessä siis entinen lentokenttä, jolla järjestetään kaikenlaisiaaa jutskuja ja tässä tapauksessa Berlin Musik Weekin "Berlin Festival" joka on 2-päiväinen... Jeejee.
Tänään piti aamulla jopa nousta ylös, sillä menin yliopistolle 10.30 (sukunimen mukaan...) tekemään kielitestiä. Hortoilin samaa kohtaa kolmesti edestakaisin ennenkuin oikea portaikko löytyi ja siellähän sitten kiemurteli sellainen käärmejono... Kukkaro keveni, kun maksoin kurssimaksun (eilen hepuloin pankissa kun piti nostaa rahaa sekä Suomen että Saksan tililtä) ja sitten piti tehdä kielitesti.. Tarkoitus OLI tässä 5 viikon aikana lukea vähän teoriaa, mutta sanotaanko että annoin käytännön opettaa... ;) Kyseessä oli aukkotäydennys ja se nyt oli aika iisibiisi.
Kotimatkalla tein viikonlopun ruokaostokset, näin monipuolinen jääkaappi ei ole ollut sitten huhtikuun..
Kotona luin Berliner Zeitungia, soitin mummulle Suomeen joka tiedusteli joko olen takaisin Suomessa. :D anteeksi mummu, en ihan vielä... Lisäksi kuulin, että siellä on vallan villi perjantai tulossa, sillä muutkin kuin ruokakaupat ovat klo 21 asti auki... Aijai Satakunnassa repäistiin nyt kunnolla.
Noniin kerrankin sain aikaiseksi kirjoittaa tällaista arkihöpinää!
Olen tällä viikolla kävellyt pari kertaa Arenalle, jossa on voinut ulkona ilmaiseksi kuunnella esiityjiä... Siellä on ollut tosi paljon lapsiperheitä aina ja ne muksut jammailee ihan kympillä ja pomppii siellä ruohikolla, vaikka olisi mitä rokkia ja punkkia kyseessä...! Seisoskelin ite siel reunassa ja siinä vieressä touhus sellaset noin 4-vuotiaat tyttö ja poika ja sit ne juoksi ja yritti hyppiä sellaisen "ruohoauton" päälle (minkä päällä istui aikuisia). Sitten se pikkujunge huomasi, että mä naureskelin niille ja rupes juoksemaan entistä kovemmin ja tarkasti aina katoinko mä niiden touhuja... Ahh, miten lasten kanssa on kiva flirttailla! Mä olin ihan riemuissani!
Eilen kun kävin ostamassa festariliput huomasin, että Yann Tiersen on 14.12 Berliinissä...! Hallelujaa ja pari kirkaisua. Toinen juttu on, että se stipendiraha voisi kohta tipahtaa tilille.
Tolla festivaalilipulla piti tosiaan päästä myös Popkomm- tapahtumaan ja eilen salsatunnin jälkeen (aloitin yliopistolla salsakurssin) mulla oli kaksi klubia mielessä... Molemmat Kreuzbergissä, mutta välimatkaa noin puoli tuntia ja lähdin liikenteeseen Mittestä klo 21 aikoihin. Satoi myös hiukan.
Tämä oli ehkä kolmas kerta, kun oikea osoite löytyi, mutta ei paikasta tietoakaan... no lähdin saman tien toiselle ja sinne piti asemalta kävellä jonkin aikaa. Sijainti oli hyvin kummallinen, keskellä tavanomaista asuinaluetta!
Ilmankos se oli Privatklub. ;) Se oli kumminkin aika schick ja tosiaan ensin harhauduin backstagelle ja kun menin sössöttämään että missäs se konsertti on niin sain vain nauruja, että luultiin mun "kuuluvan joukkoon" uu jee. Sitten löysin alakertaan, mutta mun lippu olikin voimassa vasta tästä päivästä alkaen ja yritin selittää että kyllähän mun kuuluisi päästä... Olin jo kääntymässä ympäri ja lähtemässä ulos, kun se tyttö sitten ystävällisesti sanoi että "Geh doch unten" . Olin vaan, että "Ooohh!! Vielen Dank!!". Näin vähän Maria Fiskeria ja sitten Laura Jansenin ja se oli niiiiin hyvä! Monista leffoista ja ehkä jostain konsertista on jääny niin hyvä olo, sellainen että hetkeksi unohtaa ajan ja paikan ja itsensä... Se oli sellainen pikkukonsertti ja Jansen yhdessä välissä tuli siihen yleisön keskelle soittamaan ukulea ja laulamaan "Cookie Monsteria" joka on joku amerikkalainen lastenlaulu.. Ja sen puheet oli niin kerrassaan söpöjä ja hauskoja. Ja hän sanoi, että "Everytime I visit Berlin I say someday I´ll move here. Nono, it´s true. You´re all so chic and there´s always something nice going on!" Olen täysin samaa mieltä! Nojoo, konsertin jälkeen olin ottamassa seinältä posteria mukaani, mutta yksi tyyppi tuli takaata ja nappas sen, minkä olin jo puoliksi irrottanu. Kiitti vaan...
Kävelin kotiin ja kirjoitin eilisöisen kaakao-fiilistelyni.
Nyt rupeaa menemään höpöttelyksi, joten jatketaan toiste.
Rakastan kirjoittamista... se on joskus helpompaa kuin puhuminen ja koska taiteellisesti minulla ei ole kykyä maalata, laulaa tai tehdä veistoksia, niin kynä ja mustikirja on kaikki mitä mun luovuuteni kaipaa. Kamerasta on myös apua toisinaan.
Schöne Grüße aus Schöne&Liebe Berlin
Tänään piti aamulla jopa nousta ylös, sillä menin yliopistolle 10.30 (sukunimen mukaan...) tekemään kielitestiä. Hortoilin samaa kohtaa kolmesti edestakaisin ennenkuin oikea portaikko löytyi ja siellähän sitten kiemurteli sellainen käärmejono... Kukkaro keveni, kun maksoin kurssimaksun (eilen hepuloin pankissa kun piti nostaa rahaa sekä Suomen että Saksan tililtä) ja sitten piti tehdä kielitesti.. Tarkoitus OLI tässä 5 viikon aikana lukea vähän teoriaa, mutta sanotaanko että annoin käytännön opettaa... ;) Kyseessä oli aukkotäydennys ja se nyt oli aika iisibiisi.
Kotimatkalla tein viikonlopun ruokaostokset, näin monipuolinen jääkaappi ei ole ollut sitten huhtikuun..
Kotona luin Berliner Zeitungia, soitin mummulle Suomeen joka tiedusteli joko olen takaisin Suomessa. :D anteeksi mummu, en ihan vielä... Lisäksi kuulin, että siellä on vallan villi perjantai tulossa, sillä muutkin kuin ruokakaupat ovat klo 21 asti auki... Aijai Satakunnassa repäistiin nyt kunnolla.
Noniin kerrankin sain aikaiseksi kirjoittaa tällaista arkihöpinää!
Olen tällä viikolla kävellyt pari kertaa Arenalle, jossa on voinut ulkona ilmaiseksi kuunnella esiityjiä... Siellä on ollut tosi paljon lapsiperheitä aina ja ne muksut jammailee ihan kympillä ja pomppii siellä ruohikolla, vaikka olisi mitä rokkia ja punkkia kyseessä...! Seisoskelin ite siel reunassa ja siinä vieressä touhus sellaset noin 4-vuotiaat tyttö ja poika ja sit ne juoksi ja yritti hyppiä sellaisen "ruohoauton" päälle (minkä päällä istui aikuisia). Sitten se pikkujunge huomasi, että mä naureskelin niille ja rupes juoksemaan entistä kovemmin ja tarkasti aina katoinko mä niiden touhuja... Ahh, miten lasten kanssa on kiva flirttailla! Mä olin ihan riemuissani!
Eilen kun kävin ostamassa festariliput huomasin, että Yann Tiersen on 14.12 Berliinissä...! Hallelujaa ja pari kirkaisua. Toinen juttu on, että se stipendiraha voisi kohta tipahtaa tilille.
Tolla festivaalilipulla piti tosiaan päästä myös Popkomm- tapahtumaan ja eilen salsatunnin jälkeen (aloitin yliopistolla salsakurssin) mulla oli kaksi klubia mielessä... Molemmat Kreuzbergissä, mutta välimatkaa noin puoli tuntia ja lähdin liikenteeseen Mittestä klo 21 aikoihin. Satoi myös hiukan.
Tämä oli ehkä kolmas kerta, kun oikea osoite löytyi, mutta ei paikasta tietoakaan... no lähdin saman tien toiselle ja sinne piti asemalta kävellä jonkin aikaa. Sijainti oli hyvin kummallinen, keskellä tavanomaista asuinaluetta!
Ilmankos se oli Privatklub. ;) Se oli kumminkin aika schick ja tosiaan ensin harhauduin backstagelle ja kun menin sössöttämään että missäs se konsertti on niin sain vain nauruja, että luultiin mun "kuuluvan joukkoon" uu jee. Sitten löysin alakertaan, mutta mun lippu olikin voimassa vasta tästä päivästä alkaen ja yritin selittää että kyllähän mun kuuluisi päästä... Olin jo kääntymässä ympäri ja lähtemässä ulos, kun se tyttö sitten ystävällisesti sanoi että "Geh doch unten" . Olin vaan, että "Ooohh!! Vielen Dank!!". Näin vähän Maria Fiskeria ja sitten Laura Jansenin ja se oli niiiiin hyvä! Monista leffoista ja ehkä jostain konsertista on jääny niin hyvä olo, sellainen että hetkeksi unohtaa ajan ja paikan ja itsensä... Se oli sellainen pikkukonsertti ja Jansen yhdessä välissä tuli siihen yleisön keskelle soittamaan ukulea ja laulamaan "Cookie Monsteria" joka on joku amerikkalainen lastenlaulu.. Ja sen puheet oli niin kerrassaan söpöjä ja hauskoja. Ja hän sanoi, että "Everytime I visit Berlin I say someday I´ll move here. Nono, it´s true. You´re all so chic and there´s always something nice going on!" Olen täysin samaa mieltä! Nojoo, konsertin jälkeen olin ottamassa seinältä posteria mukaani, mutta yksi tyyppi tuli takaata ja nappas sen, minkä olin jo puoliksi irrottanu. Kiitti vaan...
Kävelin kotiin ja kirjoitin eilisöisen kaakao-fiilistelyni.
Nyt rupeaa menemään höpöttelyksi, joten jatketaan toiste.
Rakastan kirjoittamista... se on joskus helpompaa kuin puhuminen ja koska taiteellisesti minulla ei ole kykyä maalata, laulaa tai tehdä veistoksia, niin kynä ja mustikirja on kaikki mitä mun luovuuteni kaipaa. Kamerasta on myös apua toisinaan.
Schöne Grüße aus Schöne&Liebe Berlin
... comment
